Pakanuus

Koska olemme nyky-Suomessa eläviä pakanoita, meitä voitaisiin periaatteessa kutsua myös uuspakanoiksi. Emme kuitenkaan koskaan itse lisää pakanuuteemme uus-etuliitettä. Se ei tunnu oleelliselta eikä omalta – olemme pelkästään pakanoita.

Emme myöskään ole uskonnottomia, vaan päinvastoin – pakanuudella tarkoitetaan esikristillisistä uskonnoista inspiraatiota ammentavia maailmankatsomuksia, henkisiä polkuja tai uskontoja. Isoa osaa pakanoista voi kutsua myös luonnonuskoviksi, sillä useimmille henkinen – tai hengellinen – yhteys luontoon on keskeistä. Pakana on usein panteisti, joskus polyteisti mutta toisinaan myös ateisti.  

Pakanuus on siis laaja kattotermi, joka pitää allaan lukuisia uskontoja, suuntauksia ja tapoja olla pakana: jotkut ammentavat henkisyytensä aineksia suomalais-karjalaisesta muinaisuskosta, jotkut skandinaavisesta aasainuskosta eli asatrusta, saattaapa keskuudessamme kulkea myös druideja. Monet identifioituvat noidiksi, joka sekin voi tarkoittaa monta eri asiaa – noituus voi olla uskonto, kuten wicca, se voi olla elämänkatsomus tai se voi olla kokemus oman itsen syvimmästä olemuksesta.

Monet harjoittavat samanismia, jotkut katsovat olevansa tietäjäperinteen jatkajia. Ja monia edellä mainittua ja mainitsemattomiakin asioita voi myös yhdistellä keskenään ihan omanlaisekseen kokonaisuudeksi. Pakanayhteisössä keskitymme enemmän siihen, mikä meitä yhdistää, kuin siihen, mikä meitä erottaa. Jokaisen polku on yhtä arvokas. 

Lisää tietoa pakanuudesta löydät esimerkiksi Pakanaverkko ry:n ja Lehto – Suomen luonnonuskontojen yhdistys ry:n sivuilta. 

Katso myös Pakanuuden määritelmä Tieteen termipankista: Uskontotiede:pakanuus_ja_uuspakanuus